Kaikki järjestyy, aikanaan.

Pitkästä aikaa. Tällä kertaa en tosin edes tiedä mitä sanoisin, mistä aloittaisin. Jokunen aikaa sitten täällä kysyttiin minulta mitä minulle kuuluu pitkästä aikaa. En ole koskaan osannut  pahemmin valehdella, ainakaan kamalan hyvin, joten kerroin rehellisesti että paremminkin on mennyt. Mutta nyt viimeinkin, pikkuhiljaa alkaa näkyä taas sitä valoa elämässä ja uskaltaa jo sanoa että asiat näyttää menevän parempaan päin. Viimeiset pari kuukautta on ollut kovia koettelemuksia niin parisuhteelle kuin omalle terveydelle. Mutta nyt viimein, kaikesta on selvitty niin, että uskon pahimman olevan takana päin. *sormet ristiin* En oikein osaa pahoitellakaan hiljaisuudesta, koska en olisi mitenkään tätä varmaan voinut välttää. 

Voin sen verran  enemmän valottaa, että aloin hyvin lyhyellä aika välillä kärsimään todella oudoista huimauskohtauksista ja pääkivuista. En millään meinannun keksiä syytä, kunnes luin yksi päivä yhden lääkkeeni ohjeita. Siellä selkeästi luki, että kuulun selkeästi riskiryhmään, riskinä saada lääkkeistä veritulppa tai aivoinfarkti. En ymmärrä miten lääkärit eivät olleet tätä tajunneet, enkä kyllä ollut minäkään. Menin tietenkin aivan paniikkiin, peläten että noniin, nyt saan jonkun kohtauksen, ylireagoiva ihminen kun taivun olemaan.. Tiesin etten pääse lääkäriin heti seuraavana päivänä kunnallisena, joten surutta varasin ajan Helsinkiin erikoistuneelle yksityiselle. Ja onneksi tämä selvisi sillä, ja viimein alkaa kroppakin tottua uuteen lääkkeeseen. Tästä kuitenkin melkein heti perään, juuri kevätopintojen ollessa lopussa sain jostain todella pahan nielurisatulehduksen, ja edelleen tämä on hieman.. No tarkkailun alla, että tuleeko syksyllä olemaan sitten nielurisojen poisto. Täytyy sanoa etten ole eläissäni tuntenut niin suurta kipua ja väsymystä, mitä tuo "kurkkukipu" aiheutti.

Parisuhdekin koki omat kompastuskivensä, hyvin pelottavia hetkiä oli, mutta viimein nekin vaikeudet ja alamäet on selätetty ja olen niin onnellinen, huojentunut ja kiitollinen, että mulla on noin kärsivällinen ja välittävä mies rinnalla kaiken jälkeen. Kummallakin selkeästi vielä paljon opittavaa siinä mitä on olla parisuhteessa, mutta parasta on, että löydettiin vihdoin taas se sama tapa puhua kaikki asiat läpi, mitä alkuaikoina. En voisi olla kiitollisempi tällä hetkellä Aleksista ja hänen antamastaan tuesta ja kärsivällisyydestä ♥

Mutta, jos nyt tuon info oksennuksen jälkeen kevennetään vähän kuvilla siitä, mitä mulle on nyt tässä tapahtunu parin kuukauden aikana:

 1&2. Maaliskuussa vietettiin mun synttäreitä hyvin rauhallisesti, mikä oli musta tosi kivaa ja ihanaa. Nuo kukat ei ollut synttärikukkia, vaan ihana pieni yllätys arkeen, kun pahin koulustressi oli päällä♥ Sushia sitten vedettiin mun toiveesta synttärien alla.. 3&4. Käytiin shoppailemassa Willassa Aleksin kanssa yks päivä ja haha, no.. Sainpahan maistaa ensimmäiset churroni, musta on vaan hauskaa ettei muita kuvia puhelimeen siitä sitten tullut :-D

Vapun vietin kokonaisuudessaan Helsingissä, mikä oli musta jälleen kerran tosi kivaa! Jälleen kerran vapusta jäi tosi hyvä fiilis kaiken kaikkeaan, vaikka edelleenkään en nähnyt sitä Mantan lakitusta haha..So thanks girls for that day♥

 Mulla on uus harrastus.. Nimittäin värittäminen! :-D En siis pilaile, musta tää on parhainta ajanvietettä ja voisin värittää tunteja, koska tää aikuisten värityskirja on paras! Viel pitäis mennä ostaa lisää kyllä värikyniä mutta hiljaa hyvä tulee. Aleksi löys nää mulle ja en vois olla kiitollisempi♥

1.♥ 2. Saatiin baaripöytä!! Mun ja äipän pitkäaikainen unelma haha, mäkin pääsen vähän pönkittää egoa tän kaiken lyhyyden keskellä. 3. Veli valmistui tuossa lauantaina ja mulla oli tuo ihana kukkamekko päällä! En tajua miksen osaa käyttää mekkoja, yritän opetella siihen nyt tässä kesällä. 3. Tää kuva on viime "yöltä" kello 3:41, kun en vaan saanut unta. Syynä tähän on varmaankin edellisinä kolmena yönä tehdyt yövuorot.. 

Tällaista tällä kertaa! :-) Miten teillä muilla siellä menee? Onks kesä startannu jo, onko lomaa vai töitä, kenties opiskelua? Mun kesä tulee aika paljon olemaan kesäopintojen, opparin ja työn ympärillä.. Mutta pyrin silti tekemään kesästäni myös hauskan ja rennon, tehkää tekin niin! Jos jotain olen oppinut viimeisiltä viikoilta on se, että elämä on aivan liian lyhyt siihen, ettei uskalla elää, tehdä virheitä, oppia niistä ja jatkaa eteenpäin!

♥, Karo

Heihei, mitä kuuluu?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Mä ajattelin tällä kertaa ihan vaan postailla siitä, mitä mulle kuuluu. Nyt meinaan tuntuu siltä, että on tapahtunut hurjasti muutoksia mulla elämässä sekä konkreettisesti että sitten henkisesti pään sisällä. Ja ainoastaan positiivisesti! Tajusin, että miksen jakaisi palan sitä onnea tännekin puolelle?

Ensinnäkin, vitsit. Ihanaa, että kevät tulee. Musta on paljon kivempaa lähteä ulos lenkille sekä yksin että koiran kanssa, kun voi laittaa lenkkarit jalkaat eikä kokoajan tule kurainen olo. Lisäksi oon aivan into piukeena siivoillut mun huonetta tasaisin väliajoin. En tiedä mitään terapeuttisempaa, kun siivota hetken ja unohtaa koulujutut. Toinen terapeuttinen juttu, josta oon innostunut on kokkaaminen ja leipominen. Oonhan mä aina tehnyt ruokaa, mut nyt oon lähtenyt pois mukavuusalueilta ja koittanut uutta. Ja voi sitä riemua, kun kokee tehneensä hyvää ruokaa!:-)

En tiedä miksi mä olin unohtanut niin pitkäksi aikaa marjarahkapiirakan ihanuuden? Niin helppoa, niin hyvää. Oon leiponut kyseisen piirakan nyt muutaman kerran jo ilahduttamaan sekä perhettä että kahvitteluvieraita. Oon myös onnistunut leipomaan sämpylöitä! Aleksi oli siihen inspiroivin ihminen, koska hän tekee tosi hyviä sämpylöitä, ja pakkohan mun oli todistaa että kyllä minäkin osaan :-D Myös sosekeitot on nyt ollu tosi kovassa huudossa. On ollut kasvis- , porkkana-, tomaattipaprika-, ja bataattisosekeittoa! Nam.

Ainiin, ne kuulumiset. No ensinnäkin, mä olen hurjan onnellinen. Onnellinen opiskelun sujumisesta, varmistuneesta osa-aikatyöstä, perheestä, poikaystävästä, ystävien läheisyydestä, koirasta, auringosta, uudesta vihkosta ja tusseista.. Lista vain jatkuu! Tuntuu, että tässä hetkessä on nyt tosi hyvä olla. Opinnot tosiaan ovat todella hyvällä mallilla ja valmistuminen alkaa jo häämöttämään. Oppariaihe on siis viimein valittu ja hanke on pyörähtänyt käyntiin mallikkaasti! Sain myös edellisellä viikolla puhelun, jossa kysyttiin haluani ottaa vastaan osa-aikainen työ täältä kotipaikkakunnaltani. Todellakin! Kyseessä ei ole oman alan töitä, mutta se ei minua haittaa niiden ollessa muutenkin kiven alla opiskelija-aikataulujen vuoksi. Aleksin kanssa on paljon tulevaisuuden suunnitelmia, jotka hymyilyttää. Ollaan "kohta" oltu puoli vuotta yhdessä, hui. Niin se aika vain menee :D

Päätin myös, että alan viimein havitella mun yhtä isoa unelmaa, jotka oon jättänyt tarkoituksella vuosiksi vain omiin mietteisiini. Tästä sitten kerron ehkä enemmän kesän aikoihin :-) Vielä en koe olevani valmis kertomaan muille kuin lähimmille ihmisille, mistä on kyse. Olen kuitenkin tiedettävästi maailman huonoin ihminen pitämään salaisuuksia, joten saa nähdä mitä tästäkin tulee.. Mutta, tässä päälimmäisiä ajatuksia. Olo on todella hyvä ja varma tällä hetkellä tulevasta, mikä on ihanaa pitkään jatkunen stressikierteen jälkeen :-)

Palaillaan taas ja hei, ihanaa mennyttä Naistenpäivää kaikille supernaisille! :-)

IG "lately"

Pitkästä aikaa! Jälleen.. Mä olen nyt kerryttänyt jälleen kännykkäni kuvamateriaalia sen verran, että tänne kehtaa tulla kirjoittelemaan taas jotain! Tänne kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää pinkkihöttöistä unelma elämää (ehkä hieman johtuen tuosta lauantaisesta ystävänpäivästä..). Eli onnellisena sydämet silmissä täällä kirjoittelen keskellä yötä, pienesti tiedostaen että huomenna on arkeen paluu koittanut. Mutta, pidemmittä puheitta niihin kuviin jotka kiteyttää aika hyvin sen, miten nyt tässä nää viikot on menny :-) VAROITUS: Varsinkin loppu sisältää parisuhde ällötys hehkutusta, joten jos sellaisilta haluaa välttyä, älä lue viimeisiä tekstejä.

1.&2. En tiedä onko siitä nyt 2 viikkoa, kun oli ihan hullut lumisäät ympäri eteläsuomen. Ensimmäistä kertaa ihan hirvitti ajaa autolla, ja pienet traumatki tais jäädä, kun auto jumittui yksi kouluaamu lumeen, koska aurat eivät olleet ehtineet aurata teitä. No, sentään ei onneksi ojaan jouduttu! 3.&4. Kävin ensimmäistä kertaa elämäni aikana SYÖ! viikoilla herkuttelemassa kaveriporukalla. Ravintola oli nimeltään Basilika, harmikseni sushi ei ollut niin hyvää, että sitä voisin kehua tässä maasta taivaisiin. Sushi ei todellakaan ollut huonoa, mutta Fukun laatuun kun on tottunut, niin kyllä sitä kaipas sinne syömään, haha. Tämän sushi illallisen jälkeen suunnattiin toisella puolella katua olevaan Steam Coffee kahvilaan, jossa oli siis aivan järjettömän hyviä kakkupaloja, NAM. Oli kyllä ihan mahtava ilta ja en varmasti puhu vain omasta puolestani kun sanon että tuon jälkeen viimeistään pyöri takaisin kotiin! 

1. Tälleen talvisin Puppe aika usein hakeutuu jonku meistä luo ja käpertyy esim peiton päällä olevaan vilttiin. Taitaa pienellä olla jotain hellyyden kipeyttä ilmassa.. 2. Mun on aivan pakko tehdä ja päivittää näitä listoja siitä, mitä tehtäviä mulla on esimerkiksi tässä keväällä. Toiki lista on jo vanha ja siihen on tullut 3 tehtävää ainakin lisää, jos mä näistä kaikista selviin ennenku kesä alkaa tunnen olevani kyllä isoin voittaja ikinä! 3. Uudet ihanat puhelinkuoret♥ 4. ♥auringonpalvoja

1. Söpöstelyselfie♥ (voin kertoa, että tuntuu välillä mahdottomalta saada toi koira pysymään kuvassa, saati sitten niin että mäki oon siinä..) 2. Oon leiponu juustokakun viimeksi 9.luokalla yläkoulussa. Siksi vähä jännittiki, että miten sitä suoriutuu liivatelehtien kanssa.. Mutta hyvinhän se meni! Kyseessä on pätkisjuustokakku, sillä hakusanalla saa googletettua ne ohjeet mitä mä käytin hieman soveltaen :-) Mun oli tarkoitus leipoa tällainen Aleksin syntymäpäiväksi, mutta se suunnitelma hieman vesittyi sitten koska .. no suunnitelmat muuttuu. Mutta ehdottomasti joskus tämän hänelle teen kyllä, on se mies sen ansainnu :-)♥ Suosittelen kokeilee tätä jos tykkää minttusuklaasta!

1.&2. Uskomatonta, että siitä on jo 3 vuotta, kun olin itse tuolla rekan päällä. Vau. Niin se aika menee, lentäen. Viime torstaina oli siis veljeni penkkari ja abivuosi kyseessä, ja täytyy sanoa että oli hienot maalaukset rekkojen kylkiin kiinnitetty, pojot niille ketkä ikinä olivatkaan niitä tekemässä! :-) 3. Veli ja sen penkkaripuku! "What does the fox say?" :-D 4. 13. perjantai oli siitä ristiriitainen päivä, että oli Aleksin syntymäpäivä, mitä olin odottanut todella kauan ja innolla. Tuona perjantaina tuntui kuitenkin, että kaikki menee pieleen.. Aina siihen asti, kunnes päästiin Vapianoon syömään pastaa. Sitten jotenkin onneksi alkoi päivä sujumaan siitä kello kuudesta eteenpäin, haha. (Ja oli kyllä hyvää pastaa, pitää käydä useammin!)

1. Kuva jatkoa perjantaista. Ruuan jälkeen lähdettiin Aleksin yhteen lempi baareista ja vietettiin loppu ilta siellä. Oli kyllä tosi hauskaa, pääsin tutustumaan jälleen vähän paremmin hänen ystäviinsä ja baarikin oli oikein mukava, henkilökunnalle isoimmat pisteet siitä! 2. Lauantaina olikin sitten ystävänpäivä ja voi, mitä se mies olikaan mennyt tekemään.. Odotin saavani korkeintaan ehkä pirkan tulppaaneita ( ja ne olisivat olleet minulle myös ihana yllätys), mutta Aleksi vei jalat alta, yllätti täysin ja oli käynyt ostamassa minulle orkidean♥♥ Minulla hieman tunteellisena ihmisenä oli kyllä itkussa pidättelemistä, olin niin otettu tästä eleestä. Kyllä mulla on vaan se paras mies, kun oikeasti oli mielensä sopukoista tuon tiedon kaivanut♥ Yllätin itse Aleksin tekemällä hänelle pienen brunssin, mikä olikin ihan kiva ylläri edellisyön synttärijuhlinnan jälkeen. Olin päivää aiemmin tehnyt rocky roadeja, hakenut croisantteja, vastapuristettua appelsiinimehua ja tuoreita kasviksia. Siitä oli hyvä aloittaa ensimmäinen yhteinen ystävänpäivä. Päivä menikin hyvän seuran, ruuan, elokuvan ja iltakävelyn merkeissä♥, enkä voisi olla nyt onnellisempi :-) 

3.&4. Sunnuntaina sitten aamulla olikin aikainen herätys, kun toisen piti lähteä töihin. Onneksi oli mahdollisuus suht pitkään mennä samaa matkaa, minä kotiin ja Aleksi töihin. Pystyi sitten junalaiturilla vielä sanomaan viimeiset moikat. Minä sitten lähdin junalla kotiin, kotona laitoin samantien kukan ruukkuun ja kastelin sen. Hieman paniikissa tänään on jo ehditty rustailla yksi tehtävä pois alta, mutta ehti siinä laskiaispullan syödä ja sydämet silmissä ihastella kaunista orkideaa. Joka muistuttaa tietenki joka kerta antajastaan :-).. Ja jos jollakin jäi siis epäselväksi, perhosorkidea on tällä hetkellä lempikukkani :')

Mutta, mitäs teille siellä kuuluu? Miten meni ystävänpäivä, oletteko jo syöneet laskiaispullia vai odotatteko vasta tiistaihin? :-)

Minun sosionomi (AMK) opinnot DIAKissa.

Eli ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia omista opinnoistani, eka pienen pieni yleisinfo ja sitten päälimmäisiä ajatuksia tästä koulutuksesta. Toivottavasti tästä on jollekin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa apuakin, kun pohtii hakemista sosionomi koulutukseen. Postaus on siis kuvaton ja omat ajatukset tässä on nyt se juttu, joten jos vaikuttaa tylsältä, saa skipata luvan kanssa!

 Hieman faktaa sosionomi opinnoista
 - kestää 3,5 vuotta eli 210 opintopistettä (1 opintopiste on noin 27 tuntia)
- opiskelun voi suorittaa Suomessa nuortenkoulutuksessa, monimuoto-opintoina, tai vaikka englanniksi kansainvälisellä linjalla. Tai ruotsiksi esimerkiksi Arcadassa.
- omat opintoni suoritetaan nuortenkoulutuksessa jossa on sekä lähiopetusta että etäopetusta
- harjoittelut omassa HOPSissa kestävät 7-10 viikkoon, missä tutustutaan eri työpaikkoihin ja niiden toimintatapoihin. Omassa koulutuksessa harjoitteluita on yhteensä viisi, kaksi pitkää ja kolme lyhyttä. Vielä yksi jäljellä!
- Suurin osa töistä on ryhmätöitä, jossa harjoitellaan jatkuvasti tiimissä toimimista.

Jos haluaa lähteä opiskelemaan sosionomiksi..
Sosionomi koulutukset vaihtelevat todella paljon eri koulujen välillä, joten kannattaa tutkia vähän mitä koulutus pitää sisällään ennenkuin hakee. Joissakin on paljon itsenäisiä projekteja, toisessa paikassa taas enemmän tenttejä ja pieniä tiimitehtäviä. Myös koulutuspohjat vaihtelevat paljon. Esimerkiksi Lahdessa on erikseen sosionomi- aikuistyöhön valmistava koulutus  ja sosionomi- työ lasten kanssa valmistava koulutus. Laurea Tikkurilassa on taas valmistuu rikosseuraamukseen keskittyviä sosionomeja, jotka työskentelevät pääosin vankiloissa tai yhdyskuntapalvelussa( saa korjata jos tämä meni nyt ihan väärin, en ole kuitenkaan näihin niin perehtynyt). Itse valitsin Diakin juuri siksi, että siellä sain opiskella kaikki asiakaskunnat läpi ja sen lisäksi koulutus painottuu myös paljon johtamistyöhön. Diak valmistaa myös opiskelijat tutkimus -ja kehittämistyöhön, jotta sitäkin voi tehdä halutessaan kun on valmistunut. Paljon on siis eroavaisuuksia eri AMK koulutuksien välillä mielestäni!

Miksi sitten juuri tämä AMK..
Valitsin aikoinaan Diakin sen vuoksi, että sillä oli mielestäni kaikista monipuolisin koulutusohjelma. Ja täytyy sanoa, että vaikka välillä onkin ollut kritisoitavaa kyseisen AMKn toiminnassa, olen varma että tämä oli parhain korkeakoulu minulle. Juuri se, että olen nyt saanut jo tähän mennessä monipuolisen koulutuksen antaa minulle eväät mennä todella moniin työpaikkoihin, eikä vain yhteen. Nytkin vielä viimeisinä teorioina minulla on menossa johtamiseen valmistavat kurssit, jotka sitten ohjaavat meitä siihen, millaista olisi olla esimiesasemassa, mitä kaikkea se pitää sisällään ja mitä täytyy tietää sosiaalialan johtoasemissa. Tämä mielestäni sulkee ympyrän, kun alkaa ymmärtää miksi niitä kaikkia lakipykäliä, teorioita eri asiakaskunnista ja harjoitteluita eri paikoissa on käynyt läpi. Lisäksi näissä opinnoissa pääsemme viimeinkin miettimään omia hankkeitamme ja toteuttamaan niitä seuraavassa harjoittelussa, ihan huippua!


Mihin töihin, kun valmistuu..
Olenkin varmaan täällä joskus maininnut, että valmistuttuani haluan tehdä töitä lastentarhanopettajana. Tämä on mahdollista, koska olen sisällyttänyt opintoihini 60 opintopistettä varhaiskasvatusopintoja ja aion tehdä opinnäytetyöni alle 8-vuotiaista lapsista. Nämä ovat siis lto kelpoisuuden saavuttamisen ehdot. En ole kuitenkaan poissulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tekisin tulevaisuudessa töitä myös päiväkodin johtajana, koulukuraattorina(kyllä, sosionomi voi myös toimia koulukuraattorina), sosiaaliohjaajana maahanmuuttajien kanssa tai vaikkapa kehitysvammaisten kanssa. Kaikki on avoinna, ja siksi mielestäni tämä koulutus oli minulle juuri sopiva. Toki varmasti tulen vielä tulevaisuudessa opiskelemaan lisää. Se mitä tulen opiskelemaan, onkin sitten eri juttu, koska siihen ei löydy minulta vielä vastausta. Luultavasti sosiaali -ja kasvatusalaan liittyvää, koska en koe kuuluvani muille aloille.

Missä mennään opinnoissa
Tällä hetkellä olen suorittanut opinnoistani 150 opintopistettä, 60 opintopistettä on siis vielä jäljellä. Näistä opintopisteistä minulla on suunnitelmana suorittaa 40 opintopistettä nyt keväällä, 10 kesällä ja loput 10 syksyllä. Näin pyrin varmistamaan sen, että todella valmistun ajoissa ja loppuaikana voin täysin keskittyä opinnäytetyön tekoon. Tää kevät varsinkin tulee määrittelemään tosi paljon sitä, millainen mun kesä ja syksy tulee olemaan. Näin paperilla ja suunnitelmissa kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta kuten kaikki varmasti tiedätte, mutkia voi ilmestyä matkaan.. :D

Stressaako ja ahdistaako? Hell yeah. Mulla ei ole koko opintojeni aikana, ei tainnut edes lukio aikana olla näin kiirre. Kiire sitten helpottaa, kun opinnäytetyöhön alkaa kunnolla paneutumaan, mutta sekin on vielä niin auki, että saa nähdä mitä tästä tulee. Pientä stressiä siis on, varsinkin kun suostuin vielä kirjoittamaan erääseen lehteen artikkelin edellisestä harjoittelustani.