Kaikki järjestyy, aikanaan.

Pitkästä aikaa. Tällä kertaa en tosin edes tiedä mitä sanoisin, mistä aloittaisin. Jokunen aikaa sitten täällä kysyttiin minulta mitä minulle kuuluu pitkästä aikaa. En ole koskaan osannut  pahemmin valehdella, ainakaan kamalan hyvin, joten kerroin rehellisesti että paremminkin on mennyt. Mutta nyt viimeinkin, pikkuhiljaa alkaa näkyä taas sitä valoa elämässä ja uskaltaa jo sanoa että asiat näyttää menevän parempaan päin. Viimeiset pari kuukautta on ollut kovia koettelemuksia niin parisuhteelle kuin omalle terveydelle. Mutta nyt viimein, kaikesta on selvitty niin, että uskon pahimman olevan takana päin. *sormet ristiin* En oikein osaa pahoitellakaan hiljaisuudesta, koska en olisi mitenkään tätä varmaan voinut välttää. 

Voin sen verran  enemmän valottaa, että aloin hyvin lyhyellä aika välillä kärsimään todella oudoista huimauskohtauksista ja pääkivuista. En millään meinannun keksiä syytä, kunnes luin yksi päivä yhden lääkkeeni ohjeita. Siellä selkeästi luki, että kuulun selkeästi riskiryhmään, riskinä saada lääkkeistä veritulppa tai aivoinfarkti. En ymmärrä miten lääkärit eivät olleet tätä tajunneet, enkä kyllä ollut minäkään. Menin tietenkin aivan paniikkiin, peläten että noniin, nyt saan jonkun kohtauksen, ylireagoiva ihminen kun taivun olemaan.. Tiesin etten pääse lääkäriin heti seuraavana päivänä kunnallisena, joten surutta varasin ajan Helsinkiin erikoistuneelle yksityiselle. Ja onneksi tämä selvisi sillä, ja viimein alkaa kroppakin tottua uuteen lääkkeeseen. Tästä kuitenkin melkein heti perään, juuri kevätopintojen ollessa lopussa sain jostain todella pahan nielurisatulehduksen, ja edelleen tämä on hieman.. No tarkkailun alla, että tuleeko syksyllä olemaan sitten nielurisojen poisto. Täytyy sanoa etten ole eläissäni tuntenut niin suurta kipua ja väsymystä, mitä tuo "kurkkukipu" aiheutti.

Parisuhdekin koki omat kompastuskivensä, hyvin pelottavia hetkiä oli, mutta viimein nekin vaikeudet ja alamäet on selätetty ja olen niin onnellinen, huojentunut ja kiitollinen, että mulla on noin kärsivällinen ja välittävä mies rinnalla kaiken jälkeen. Kummallakin selkeästi vielä paljon opittavaa siinä mitä on olla parisuhteessa, mutta parasta on, että löydettiin vihdoin taas se sama tapa puhua kaikki asiat läpi, mitä alkuaikoina. En voisi olla kiitollisempi tällä hetkellä Aleksista ja hänen antamastaan tuesta ja kärsivällisyydestä ♥

Mutta, jos nyt tuon info oksennuksen jälkeen kevennetään vähän kuvilla siitä, mitä mulle on nyt tässä tapahtunu parin kuukauden aikana:

 1&2. Maaliskuussa vietettiin mun synttäreitä hyvin rauhallisesti, mikä oli musta tosi kivaa ja ihanaa. Nuo kukat ei ollut synttärikukkia, vaan ihana pieni yllätys arkeen, kun pahin koulustressi oli päällä♥ Sushia sitten vedettiin mun toiveesta synttärien alla.. 3&4. Käytiin shoppailemassa Willassa Aleksin kanssa yks päivä ja haha, no.. Sainpahan maistaa ensimmäiset churroni, musta on vaan hauskaa ettei muita kuvia puhelimeen siitä sitten tullut :-D

Vapun vietin kokonaisuudessaan Helsingissä, mikä oli musta jälleen kerran tosi kivaa! Jälleen kerran vapusta jäi tosi hyvä fiilis kaiken kaikkeaan, vaikka edelleenkään en nähnyt sitä Mantan lakitusta haha..So thanks girls for that day♥

 Mulla on uus harrastus.. Nimittäin värittäminen! :-D En siis pilaile, musta tää on parhainta ajanvietettä ja voisin värittää tunteja, koska tää aikuisten värityskirja on paras! Viel pitäis mennä ostaa lisää kyllä värikyniä mutta hiljaa hyvä tulee. Aleksi löys nää mulle ja en vois olla kiitollisempi♥

1.♥ 2. Saatiin baaripöytä!! Mun ja äipän pitkäaikainen unelma haha, mäkin pääsen vähän pönkittää egoa tän kaiken lyhyyden keskellä. 3. Veli valmistui tuossa lauantaina ja mulla oli tuo ihana kukkamekko päällä! En tajua miksen osaa käyttää mekkoja, yritän opetella siihen nyt tässä kesällä. 3. Tää kuva on viime "yöltä" kello 3:41, kun en vaan saanut unta. Syynä tähän on varmaankin edellisinä kolmena yönä tehdyt yövuorot.. 

Tällaista tällä kertaa! :-) Miten teillä muilla siellä menee? Onks kesä startannu jo, onko lomaa vai töitä, kenties opiskelua? Mun kesä tulee aika paljon olemaan kesäopintojen, opparin ja työn ympärillä.. Mutta pyrin silti tekemään kesästäni myös hauskan ja rennon, tehkää tekin niin! Jos jotain olen oppinut viimeisiltä viikoilta on se, että elämä on aivan liian lyhyt siihen, ettei uskalla elää, tehdä virheitä, oppia niistä ja jatkaa eteenpäin!

♥, Karo