Se mun silmäterä

Kyselin vähän tuossa edellisessä postauksessa, onko siellä kiinnostuneita kuulemaan tuosta mun koirasta ja kun pari ilmottautui mielellään kuulemaan enemmän, se riitti mulle siihen, että aloin heti raapustaa tätä postausta, haha. Ei sitä varmaa ees tarvii kertoo, että rakastan puhuu tosta mun hömpästä ja voisin jatkaa sitä tuntikausia. Mutta tarkoitus tosiaan olisi kertoa vähän enemmän Pupesta ja siitä, miten tää meiän kahden kuukauden yhteiselo on nyt sujunut ja mitä kaikkea oon nyt jo kokenut tuon kanssa. Yritin ottaa parhaani mukaan kuvia, mutta kuten oon kertonukki, toi on super vikkelä! Mutta aloitetaan!

Aloitetaanpa vaikka ihan perustiedoista. Puppe on 8kk lyhytkarvainen chihuahua, väriltään vaaleanruskea tummalla maskilla(en tiedä tuota virallista nimeä värille). Pupen säkä on noin 18-19cm ja se painaa noin 1,7kg. Tähän asti ainakin Puppe on ollut terve yksilö: yhtään allergiaa, ihottumaa, silmä- taikka hammasongelmaa ei ole ollut. Sisäsiisti Puppe on meillä ollut 6. päivästä lähtien. Pupella ei ole vielä kasvanut rintaan tai kaulaan kamalasti karvoja, mutta se on kuulemma normaalia näin lyhytkarvaisella koiralla. Luonteeltaan Puppe on hieman arka ja epäileväinen vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta kunhan saa mahdollisuuden tutustua itse omassa rauhassa toiseen, siitä tulee maailman hellyyttävin ja ihanin rapsutettava utelias veijari. Puppe ei ole haukkuherkkä, eli meillä ei haukuta leikkiessä, ovikellolle, postille, ohikulkeville ihmisille taikka oudoille äänille. Vielä kuitenkin ulkona Puppea vähän jännittää ja pelottaakin jotkin koirat ja niiden ohittaminen ja silloin saattaa muutama haukkuääni päästä. Puppe osaa käskystä istua, mennä maate, antaa tassua, seisoa kahdella jalalla, tanssia, pyöriä, olla paikallaan kun sanoo 'paikka' ja tulee luokse kun sanoo 'tule'. Lisäksi Puppe päästää irti mistä tahansa esineestä kun sanoo 'irti' ja Puppe on alkanut yhä enemmän oppia sanan 'etsi' merkitystä(eli leikitään välillä piilosta) ;-) Niin ja Pupen lempilelu(t) on kuvassakin näkyvä vihreä örkki sekä ihan tavis tennispallo!

No mites Puppe pääty meille? Puppe tuli vähän ku kohtalon saattelemana meille. Mä olin puolvuotta suodattanu ja käyny kattoo kymmeniä koiranpentuja, mutta aina lähdettyä paikasta lopulta sitten tullut olo jälkeenpäin että jotain tästä reissusta nyt puuttui ja mikään pentu ei tuntunut omalta. Puppe oli viimeinen pentu, mitä menin katsomaan ja sanoinki äidille, että jos nytkään ei tunnu oikealta, niin jätetään tää haave muhimaan taas ens vuodeksi. Mutta, kun mentiin kattomaan pentua, se odotti meitä jo siel ovenraossa uteliailla nappisilmillään ja pinkaisi äkkiä talon toiseen päähän ku astuttiin sisään. Olin vain niin myyty. Puppe meinaan tuli mun sylkkyyn kun oltiin ehditty siellä olla jotain viis minuuttia ja se oli siinä niin nätisti, niin kiltisti leikki mun kanssa että mä vain aattelin "tässä se nyt sitten on". En enempää kerro näistä kennelliiton sopimuksista yms kun ne on niin henk.koht juttuja, mutta siis sovittiin sitten kaikki muodolliset jutut kuntoon ja tadaa, tuo otus tuli meille sitten kesäkuun loppupuolella!

Onko kaikki ollut alusta asti ruusuilla tanssimista? -No ei todellakaan, ainakaan tunnepuolella. Muistan vieläkin, miten mulla oli alussa aika kauheet pelonsekaiset ja samalla onnellisuuden tunteet. En voinu käsittää et 12-vuotinen unelma oli käynyt toteen. Vastuu koirasta hirvitti eka kamalasti vaikka sitä ajatusta olikin kypsytellyt ties kuinka kauan. Pelkäsin koko ajan tekeväni asioita väärin ja koiran uikuttaessa matkalla olinkin jo melkein viemässä sitä jo takaisin, kun tuntui että riistin sen omalta äidiltään. Muutenkin ekat päivät olinkin kännykkä kädessä koko ajan soittamassa kasvattajalle et onks tää nyt normaalii, mitä nyt teen jne. Tuntuu että en ollut lukenu yhtään kirjaa tai nettisaittia, vaikka olin mielestäni kahlannu kaiken todella tarkkaan läpi. Thank god uikutus loppui, kun Puppe ehti olla meillä sen 3 tuntia, mutta oli se aika sydäntä särkevää kun se oli aluksi niin arka meillä. Siitä sitten pikkuhiljaa Puppe totutteli meille ja about kuukauden meillä oltuaan pystyin sanoo sen täysin sopeutuneen meille. Ja ennenkaikkea me oltiin sopeuduttu uuteen perheenjäseneen ja nytten kaikki jo osataan mielestäni tosi hyvin käsitellä tota :-) Kylhä tuo jo parissa päivässä jo ihan suhteellisen normisti meiän kans oli, mut suhde on lujittunu koko ajan enemmän :-)

Ihaninta Pupessa on se, että se oppii super nopeasti ja se tajuaa selkeästi, että siitä oppimisesta on sille hyötyä. Lisäksi hyvin harvoin ainakaan vielä tuo osoittaa tottelemattomuutta. Puppe tosi nätisti antaa leikata esimerkiksi kynnet, kun tietää etten mä luovuta. Lisäksi tuo antaa mun tutkia hampaat tosi nätisti aina viikottain(kun oli vielä maitohampaita niin vielä useammin.) ja nätisti antaa pukea valjaat päälleen! Talvitakin pukemistakin ollaan jo Pupelle harjoiteltu, vaikka ei se selkeästi kauheesti siitä pukemisesta tykkääkään. Silti pakko se talvella kovilla pakkasilla on pukea, niin parempi jo nyt välillä vähän harjoitella tuota. Puppe osaa myös olla jääräpää, esimerkiksi joinakin iltoina nukkumaan meno on viimeinen asia mitä tuo haluaisi tehdä ja sitten se juoksee täällä meillä hulluna kun koittaa meitä yllyttää leikkiin. Samoin välillä tuolla ulkona se osoittaa uhmaansa yrittämättä päästä kaikin keinoin vetämällä paikkaan mihkä haluaa. Mä kuitenkin oon pyrkinyt siihen, ettei Puppe saa vetää ja hetikun se rauhottuu, sitten rauhassa mennään sen tahtomaan paikkaan. Ruokaa Puppe ei edes yritä kerjätä kun me syödään, koska se on oppinut ekasta päivästä asti, että me ei syötetä sitä pöydästä. Ruokaa tuolle kuitenkin yritetään antaa vielä suhteellisen runsaasti, koska Puppe on tosi aktiivinen liikkuja ja sillä kasvaa vielä luut ja massa jonkunverran ja kroppa luultavasti vielä muuttuu muutenki. Puppe rakastaa maastossa juoksemista, kuhan ei oo liikaa kantoja taikka kuraa (toi on loppujen lopuks aika pissis haha)

Jännintä muuten on ollut huomata, että nykyään mulle tulee puhumaan tuolla kadulla aivan kaikki! :-D Siis oikeesti, ekasta päivästä lähtien ihmiset on tullu mun luokke kyselemään tuosta koirasta ja tästä rodusta ylipäätään! :-D Tai jos ei oo tullu puhumaan niin selkeesti siellä on noussu hymy ihmisten huulille ja on katottu pitkään ennenku jatkaa taas kunnolla matkaansa.  Ja on ollut tosi ihanaa murtaa ihmisten ennakkoluuloja chihuahuoista, meinaan kun ihmiset huomaa ettei toi meiän yksilö hauku turhia, ne on ollu ihan että mitä, eiks tää ookkaa se räksyrotu? Harmi sinänsä kun chihuilla on semmonen maine tullu aikoinaan, että tää on semmoi ns. hienostorotu.  Mua aina ulkonäön lisäksi viehätti tässä koirassa ennenkaikkea luonne, mikä sillä on. Tarpeeks pippurinen, mutta silti lojaali ja itteensä oppeja imevä koira. Mä oon valehtelematta käyny rotuja läpi pystykorvista aina perhoskoirista mopseihin, mutta tuo chihuahua on vienyt aina sen voiton.

Siinäpä oikeastaan kaikki mitä mulle tulee mieleen tällä kertaa kertoa!:-) Kysymyksiä Pupesta, tästä rodusta ylipäätään tai mistä vaan saa kysellä!:-)  Eli jos olisit siis kaivannut vielä jotain tietoa, mitä en maininnut, niin huikkaa reippaasti!:-)  En kuitenkaan vastaa mihinkää rahajuttuihin, kun mun mielestä ne ei tosiaan kuulu ulkopuolisille :-)