Se mun silmäterä

Kyselin vähän tuossa edellisessä postauksessa, onko siellä kiinnostuneita kuulemaan tuosta mun koirasta ja kun pari ilmottautui mielellään kuulemaan enemmän, se riitti mulle siihen, että aloin heti raapustaa tätä postausta, haha. Ei sitä varmaa ees tarvii kertoo, että rakastan puhuu tosta mun hömpästä ja voisin jatkaa sitä tuntikausia. Mutta tarkoitus tosiaan olisi kertoa vähän enemmän Pupesta ja siitä, miten tää meiän kahden kuukauden yhteiselo on nyt sujunut ja mitä kaikkea oon nyt jo kokenut tuon kanssa. Yritin ottaa parhaani mukaan kuvia, mutta kuten oon kertonukki, toi on super vikkelä! Mutta aloitetaan!

Aloitetaanpa vaikka ihan perustiedoista. Puppe on 8kk lyhytkarvainen chihuahua, väriltään vaaleanruskea tummalla maskilla(en tiedä tuota virallista nimeä värille). Pupen säkä on noin 18-19cm ja se painaa noin 1,7kg. Tähän asti ainakin Puppe on ollut terve yksilö: yhtään allergiaa, ihottumaa, silmä- taikka hammasongelmaa ei ole ollut. Sisäsiisti Puppe on meillä ollut 6. päivästä lähtien. Pupella ei ole vielä kasvanut rintaan tai kaulaan kamalasti karvoja, mutta se on kuulemma normaalia näin lyhytkarvaisella koiralla. Luonteeltaan Puppe on hieman arka ja epäileväinen vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta kunhan saa mahdollisuuden tutustua itse omassa rauhassa toiseen, siitä tulee maailman hellyyttävin ja ihanin rapsutettava utelias veijari. Puppe ei ole haukkuherkkä, eli meillä ei haukuta leikkiessä, ovikellolle, postille, ohikulkeville ihmisille taikka oudoille äänille. Vielä kuitenkin ulkona Puppea vähän jännittää ja pelottaakin jotkin koirat ja niiden ohittaminen ja silloin saattaa muutama haukkuääni päästä. Puppe osaa käskystä istua, mennä maate, antaa tassua, seisoa kahdella jalalla, tanssia, pyöriä, olla paikallaan kun sanoo 'paikka' ja tulee luokse kun sanoo 'tule'. Lisäksi Puppe päästää irti mistä tahansa esineestä kun sanoo 'irti' ja Puppe on alkanut yhä enemmän oppia sanan 'etsi' merkitystä(eli leikitään välillä piilosta) ;-) Niin ja Pupen lempilelu(t) on kuvassakin näkyvä vihreä örkki sekä ihan tavis tennispallo!

No mites Puppe pääty meille? Puppe tuli vähän ku kohtalon saattelemana meille. Mä olin puolvuotta suodattanu ja käyny kattoo kymmeniä koiranpentuja, mutta aina lähdettyä paikasta lopulta sitten tullut olo jälkeenpäin että jotain tästä reissusta nyt puuttui ja mikään pentu ei tuntunut omalta. Puppe oli viimeinen pentu, mitä menin katsomaan ja sanoinki äidille, että jos nytkään ei tunnu oikealta, niin jätetään tää haave muhimaan taas ens vuodeksi. Mutta, kun mentiin kattomaan pentua, se odotti meitä jo siel ovenraossa uteliailla nappisilmillään ja pinkaisi äkkiä talon toiseen päähän ku astuttiin sisään. Olin vain niin myyty. Puppe meinaan tuli mun sylkkyyn kun oltiin ehditty siellä olla jotain viis minuuttia ja se oli siinä niin nätisti, niin kiltisti leikki mun kanssa että mä vain aattelin "tässä se nyt sitten on". En enempää kerro näistä kennelliiton sopimuksista yms kun ne on niin henk.koht juttuja, mutta siis sovittiin sitten kaikki muodolliset jutut kuntoon ja tadaa, tuo otus tuli meille sitten kesäkuun loppupuolella!

Onko kaikki ollut alusta asti ruusuilla tanssimista? -No ei todellakaan, ainakaan tunnepuolella. Muistan vieläkin, miten mulla oli alussa aika kauheet pelonsekaiset ja samalla onnellisuuden tunteet. En voinu käsittää et 12-vuotinen unelma oli käynyt toteen. Vastuu koirasta hirvitti eka kamalasti vaikka sitä ajatusta olikin kypsytellyt ties kuinka kauan. Pelkäsin koko ajan tekeväni asioita väärin ja koiran uikuttaessa matkalla olinkin jo melkein viemässä sitä jo takaisin, kun tuntui että riistin sen omalta äidiltään. Muutenkin ekat päivät olinkin kännykkä kädessä koko ajan soittamassa kasvattajalle et onks tää nyt normaalii, mitä nyt teen jne. Tuntuu että en ollut lukenu yhtään kirjaa tai nettisaittia, vaikka olin mielestäni kahlannu kaiken todella tarkkaan läpi. Thank god uikutus loppui, kun Puppe ehti olla meillä sen 3 tuntia, mutta oli se aika sydäntä särkevää kun se oli aluksi niin arka meillä. Siitä sitten pikkuhiljaa Puppe totutteli meille ja about kuukauden meillä oltuaan pystyin sanoo sen täysin sopeutuneen meille. Ja ennenkaikkea me oltiin sopeuduttu uuteen perheenjäseneen ja nytten kaikki jo osataan mielestäni tosi hyvin käsitellä tota :-) Kylhä tuo jo parissa päivässä jo ihan suhteellisen normisti meiän kans oli, mut suhde on lujittunu koko ajan enemmän :-)

Ihaninta Pupessa on se, että se oppii super nopeasti ja se tajuaa selkeästi, että siitä oppimisesta on sille hyötyä. Lisäksi hyvin harvoin ainakaan vielä tuo osoittaa tottelemattomuutta. Puppe tosi nätisti antaa leikata esimerkiksi kynnet, kun tietää etten mä luovuta. Lisäksi tuo antaa mun tutkia hampaat tosi nätisti aina viikottain(kun oli vielä maitohampaita niin vielä useammin.) ja nätisti antaa pukea valjaat päälleen! Talvitakin pukemistakin ollaan jo Pupelle harjoiteltu, vaikka ei se selkeästi kauheesti siitä pukemisesta tykkääkään. Silti pakko se talvella kovilla pakkasilla on pukea, niin parempi jo nyt välillä vähän harjoitella tuota. Puppe osaa myös olla jääräpää, esimerkiksi joinakin iltoina nukkumaan meno on viimeinen asia mitä tuo haluaisi tehdä ja sitten se juoksee täällä meillä hulluna kun koittaa meitä yllyttää leikkiin. Samoin välillä tuolla ulkona se osoittaa uhmaansa yrittämättä päästä kaikin keinoin vetämällä paikkaan mihkä haluaa. Mä kuitenkin oon pyrkinyt siihen, ettei Puppe saa vetää ja hetikun se rauhottuu, sitten rauhassa mennään sen tahtomaan paikkaan. Ruokaa Puppe ei edes yritä kerjätä kun me syödään, koska se on oppinut ekasta päivästä asti, että me ei syötetä sitä pöydästä. Ruokaa tuolle kuitenkin yritetään antaa vielä suhteellisen runsaasti, koska Puppe on tosi aktiivinen liikkuja ja sillä kasvaa vielä luut ja massa jonkunverran ja kroppa luultavasti vielä muuttuu muutenki. Puppe rakastaa maastossa juoksemista, kuhan ei oo liikaa kantoja taikka kuraa (toi on loppujen lopuks aika pissis haha)

Jännintä muuten on ollut huomata, että nykyään mulle tulee puhumaan tuolla kadulla aivan kaikki! :-D Siis oikeesti, ekasta päivästä lähtien ihmiset on tullu mun luokke kyselemään tuosta koirasta ja tästä rodusta ylipäätään! :-D Tai jos ei oo tullu puhumaan niin selkeesti siellä on noussu hymy ihmisten huulille ja on katottu pitkään ennenku jatkaa taas kunnolla matkaansa.  Ja on ollut tosi ihanaa murtaa ihmisten ennakkoluuloja chihuahuoista, meinaan kun ihmiset huomaa ettei toi meiän yksilö hauku turhia, ne on ollu ihan että mitä, eiks tää ookkaa se räksyrotu? Harmi sinänsä kun chihuilla on semmonen maine tullu aikoinaan, että tää on semmoi ns. hienostorotu.  Mua aina ulkonäön lisäksi viehätti tässä koirassa ennenkaikkea luonne, mikä sillä on. Tarpeeks pippurinen, mutta silti lojaali ja itteensä oppeja imevä koira. Mä oon valehtelematta käyny rotuja läpi pystykorvista aina perhoskoirista mopseihin, mutta tuo chihuahua on vienyt aina sen voiton.

Siinäpä oikeastaan kaikki mitä mulle tulee mieleen tällä kertaa kertoa!:-) Kysymyksiä Pupesta, tästä rodusta ylipäätään tai mistä vaan saa kysellä!:-)  Eli jos olisit siis kaivannut vielä jotain tietoa, mitä en maininnut, niin huikkaa reippaasti!:-)  En kuitenkaan vastaa mihinkää rahajuttuihin, kun mun mielestä ne ei tosiaan kuulu ulkopuolisille :-)

"lomailua"

Heippa kaikille!

Taas pientä hiljaisuutta ollut, tosin sille nyt on vähän painavampi syy. Ensiksi tietenkin koulun alku ja työn sovittaminen omaan arkeen vei vähän aikaa, mutta nyt viimeisen viikon oonkin sitten viettänyt sairaslomalla(ja edelleen olen siis sairaslomalla..) Mulla todettiin akuutti kurkunpääntulehdus ja hiljattain myös akuutti otsaontelotulehdus. Tuo kurkku nyt vielä menee ,mutta otsaontelotulehdus ei oo niin vaaraton kun poskiontelon tulehdus, vaan mulla on vaarassa monikin pään alue nyt..ja voin sanoa että en ole moista kipua tuntenut aikoihin mitä tää otsaontelotulehdus on aiheuttanut... jos antibiootit ei vaikuta(mitä kyl toivon et vaikuttaisi) niin voi olla, että mulle ehkä sit joudutaan tekee pieni leikkaus, ettei vaan mulla esimerkiksi silmä vaurioittuisi. No mutta, toivotaan siis parasta! On meinaan ollu inhottavaa olla sairaslomalla töistä ja koulusta ja tuntuu että oon tosi huono opiskelija ja työntekijä... Oon siis kirjaimellisesti vaan maannu sängyssä, kun lääkkeet on niin tujuja. Että tämmöstä mulle! Mutta, olin tuossa vielä jokin aika sitten kunnossa niin mulla on muutamat hassut kuvat siitä ajasta kun vielä pystyin tekeekki jotain! Piti kuvaa teille vaikka mitä(muun muassa viimeaikaisia ostoksia ja asuja!), mutta teen sen heti kun oon oikeesti terve :-) Onneksi ootte muutenki ollu superihania vaikka postaustahti ollu tosi hidasta, en voi muutakuin kiittää :-) You're the BEST!

Oon siis muun muassa ostanut itselleni viimeinkin uuden avaimenperän, edellinen meni rikki muutama kuukausi sitten! Lisäks tehtiin maailman parhaimpia hampparipihvejä naurettavan helpolla ohjeella: 800grammaa jauhenlihaa, kermaviiliä, sopiva määrä sipulikeittoapussista jauhetta(kuulostaa epäillyttävältä, mutta TOIMII), sitten vaan sekoitetaan keskenään ja voila, maailman parhaimmat pihvit! Ohjeen bongasin cavan blogista, mutta jos joku haluaa tarkemmat ohjeet voin ne kommenttiboksii kirjoittaa jos haluaa :-) Vikassa kuvassa tuo mun murkkuikäinen hölmöni ottaakin sitten aurinkoa partsilla lempparipaikallaan! Onko siel muuten kiinnostusta kelläkään kuulemaan tuosta meiän koiruudesta enemmän ja siitä, millälailla meiän yhteiselo on alkanut? :-)

Yritän palailla ensi viikolla jälleen, jolloin toivon mukaan olen jo parempaan päin!:--) Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3

"Sullahan on rahaa kuin roskaa"

Otsikko on suoraan lainattu äitini suusta, jonka suu loksahti auki kun mulla alkoi kunnon törsääminen tossa viikko sitten. Oon ollu niin säästeliäänä nyt kesällä että tais tulla mullekki shokkina ostaa kertaheitolla kaikkea uutta ja ennenkaikkea sellaista, mitä mä oon jo pitkään suunnitellu! Pidemmittä puheitta, annetaan kuvien puhua puolestaan ;-) Ja puolestaan puhuu myös tili tällä hetkellä joka valittaa ja vinkuu että nyt  ei vähään aikaa shoppaillakaan...

Menin ostaa viime viikon  Applen Ipadin, jee! Ja voin sanoa että herranjumala millainen laite, oikeesti en oo käyny valehtelematta viikkoon melkeenpä ollenkaa koneella, tolla meinaan menee kaikki paljon sutjakkaammin. Ostin tuon hököttimen pääosin opiskelua varten, ensimmäisen vuoden jälkeen tuntui että tuo voisi oikeasti olla mulle parempi kuin se, että aina kantaisin tätä hemmetin painavaa kannettavaa. Oon ihan tyrmistynyt miten helposti tähän voi ladata e-kirjoja, laittaa luentomatskuja, tehdä muistiinpanoja, vuokrata leffoja ja siis oikeesti taivas on rajana tän kanssa. En voisi enempää olla tyytyväinen. Ja no, koska mä oon kuolannu Ted Bakerin erilaisia mallistoja ties kuinka kauan, kihertelin onnesta kun sain "luvan kanssa" tilata tän tabletin suojaks ihanat suojakuoret! Mitäs tykkäilette ;-)

Nää seuraavat ostokset sattu vähän niinku "vahingossa".. Olin menossa hakemaan tuolle koiralle talvitakkia ja päätin poiketa samalla kattomaan stockan laukkuosastoa koululaukun toivossa. Ja siellä se oli. Longchamp mitä olin superpitkään harkinnut, sekä kolikkopussi(jota käytän avaimille, ettei ne aina katoais mun laukkuun tai naarmuttais puhelimen näyttöä). Pienen hetken jälkeen ylipuhuin itseni ostamaan kummatkin, kun eka kivenkovaa koitin itselleni sanoa että voin tulla takaisin sitten ostamaan toisen. En oo kyllä katunu tätäkään, longchampin omistajat tietääkin miten ihanan kevyt tuo laukku on ja miten sinne mahtuu vaikka mitä! Mä ostin aika pienen laukun, semmosen mihin menee vaan kaikki välttämättömät, mutta aattelin palata jossain vaiheessa takaisin ostaa isommankin laukun isompaa tarvetta varten, koska oon jo tohon laukkuun niin tyytyväinen :-) Oman laukun väriks valitsin ruskeen ja kolikkopussi on beige. Love them! Onks siel muita longchamp faneja vai onko siellä jonkun muun laukkumerkin ehdoton kannattaja?

Noh, mitä piditte mun ostoksista, oonko tullu ihan kaheliksi vai miellyttikö noi mun ostokset muitaki? Voin sanoa ainaki ite että materialismi onnellisuus on tältä erää tyydytetty. Toivottavasti myös pysyn tyytyväisenä,haha. Näitten lisäksi ennen koulunalkua suunnitteilla olisi ostaa uudet silmälasit! Ja säästää vähän alemyynteihin syksylle.. Ja kuvissa ei näy Pupelle ostamani talvitakki, koska meiän pieni on niin solakka vielä niin sitä pitää vähän itekki muokkailla! Mutta tällasta tällä kertaa :-) Kuulumisina oikeastaan ainoastaan on-off flunssa ja se, että päätin lopettaa tänä vuonna työt aikaisemmin tuon koiruuden ja tulevan työharjoittelun takia. Eli osa-aikaista duunia varmaan tuun ettiskelee jossain välissä kun opiskelut sen antaa periksi. Tsemmosta :-) Nauttikaa kaikki vikoista lomapäivistä, niin mäki pyrin parhaani mukaan tekemään :-)! Pusi pusi, ootte ihania!

Epäolennainen postaus

Tässä koulutöitä tehdessä,cosmoa lukiessa ja katsomosta vanhoja ohi menneitä jaksoja katellessa aattelin pupen kanssa(se tässä innoissaan koittaa kans näpytellä näitä kirjaimia)kertoilla vähän kaikkea olennaista ja epäolennaisia asioita! Ja vieläpä kuvien kera!

Olen vihdoinkin saanu jutun juonesta kiinni, mitä tulee tuohon ebayhin! Meinaan tilasin sieltä nyt headcase merkiltä muutamat kuoret ja musta nää on aivan ihanat! Nyt oon näitä vaihellu koko ajan ja miettiny mitkä vois olla sopivimmat tähän päivään. Nää kuoret tuli viikossa(!!!) joten seki oli superplussaa, suositella siis voin :-) Varsinki niille joilla ei ole applen tai samsungin kännykkää, omahan "ongelmani" on tuon htcn kanssa aina ollut suojakuorien löytäminen. Mitäs ite tykkäätte? Vai onko tuo viiksiprintti jo muitten mielestä out? Mä ainakin oon ihan fiilareissa, tosin nää taitaaki olla mun ekat viiksi jutut ikinä, hehe :-)

Muuten kaikki käyttämäni palkkarahat onkin tänä vuonna oikeastaan mennyt tuohon koiruuteen, sen tarpeisiin ja turvallisuuden huomioimiseen jne. Tämän kantolaukun ostin ihan sitä varten, että esimerkiksi kasvattajalle mennessä Puppe saisi olla rauhassa junamatkoilla. Faktahan se on, että hyväkäytöksinen pieni koira saa kamalasti huomiota, mutta tuo kun on viel niin pieni ja hento, se tuppaa aika helposti ahdistumaan, jos miljoona kättä tulee sen kuonon eteen. Tää kuitenkin on vielä aika epävarma pikkuinen ja haluaisi itse tulla rauhassa tutustumaan. Onneksi pieni rohkaistuu päivä päivältä enemmän, niin mun mielestä kuin naapureittenki mielestä.

Mutta vielä laukusta, toi kantolaukku tuo mulle turvallisemman olon kun matkustan autolla sen kans jonnekin kahdestaan, kun se pysyy sellaisella kettingillä tuolla sisällä eikä siinä penkissä ole täysin vapaana(tuon laukun saa siis kytketyksi kiinni turvavyöhön jännästi). Oli siis oikeasti ehkä parhain ostos omistajalle tuo hankkia. Puppehan ei nyt muusta kun herkuista ja leluistaan välitä...Nyt on onneks leikitkin palautunu normaaliksi kun saatiin rassulta vikatki maitohampaat pois häiritsemästä! Muutenkin yhteiselo tosi kivuttomasti sujunut, edelleen mulla on se johtajuusvalta, kurittomuutta ei oo viel esiintyny ja esimerkiksi sisäpihalla saa leikkiä vapaasti kun tulee luokse kutsuttaessa eikä ikinä lähde pois näköpiiristä :-) Naapuritkin ovat olleet tähän asti todella iloisia Pupesta ja rapsuttajia tälle kyllä löytyy! :-)

Eipä mulla muuta, tuossa tuo mun päivän piriste torkkuu päiväuniaan!:-) Voin muuten kertoa että kyllä tässä varmaan tulee jonkin aikaa menee kunnes vähän vähennän tästä Pupesta puhumista, on meinaan oikeesti niin opettavainen ja mielenkiintoinen otus että tuntuu että mulla riittäisi vaikka miten paljon kerrottavaa tosta!:-) Mut yleisesti mulla opinnot alkaa tuossa 19.8. jälleen kerran ja lopetan työni tuossa syyskuun aikana :-) Silloin siis aikaa pitäisi alkaa taas löytyä vähän enemmänkin ;-) Mutta, palaillaan ihanat ihmiset!:-)