Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Mä ajattelin tällä kertaa ihan vaan postailla siitä, mitä mulle kuuluu. Nyt meinaan tuntuu siltä, että on tapahtunut hurjasti muutoksia mulla elämässä sekä konkreettisesti että sitten henkisesti pään sisällä. Ja ainoastaan positiivisesti! Tajusin, että miksen jakaisi palan sitä onnea tännekin puolelle?
Ensinnäkin, vitsit. Ihanaa, että kevät tulee. Musta on paljon kivempaa lähteä ulos lenkille sekä yksin että koiran kanssa, kun voi laittaa lenkkarit jalkaat eikä kokoajan tule kurainen olo. Lisäksi oon aivan into piukeena siivoillut mun huonetta tasaisin väliajoin. En tiedä mitään terapeuttisempaa, kun siivota hetken ja unohtaa koulujutut. Toinen terapeuttinen juttu, josta oon innostunut on kokkaaminen ja leipominen. Oonhan mä aina tehnyt ruokaa, mut nyt oon lähtenyt pois mukavuusalueilta ja koittanut uutta. Ja voi sitä riemua, kun kokee tehneensä hyvää ruokaa!:-)
En tiedä miksi mä olin unohtanut niin pitkäksi aikaa marjarahkapiirakan ihanuuden? Niin helppoa, niin hyvää. Oon leiponut kyseisen piirakan nyt muutaman kerran jo ilahduttamaan sekä perhettä että kahvitteluvieraita. Oon myös onnistunut leipomaan sämpylöitä! Aleksi oli siihen inspiroivin ihminen, koska hän tekee tosi hyviä sämpylöitä, ja pakkohan mun oli todistaa että kyllä minäkin osaan :-D Myös sosekeitot on nyt ollu tosi kovassa huudossa. On ollut kasvis- , porkkana-, tomaattipaprika-, ja bataattisosekeittoa! Nam.
Ainiin, ne kuulumiset. No ensinnäkin, mä olen hurjan onnellinen. Onnellinen opiskelun sujumisesta, varmistuneesta osa-aikatyöstä, perheestä, poikaystävästä, ystävien läheisyydestä, koirasta, auringosta, uudesta vihkosta ja tusseista.. Lista vain jatkuu! Tuntuu, että tässä hetkessä on nyt tosi hyvä olla. Opinnot tosiaan ovat todella hyvällä mallilla ja valmistuminen alkaa jo häämöttämään. Oppariaihe on siis viimein valittu ja hanke on pyörähtänyt käyntiin mallikkaasti! Sain myös edellisellä viikolla puhelun, jossa kysyttiin haluani ottaa vastaan osa-aikainen työ täältä kotipaikkakunnaltani. Todellakin! Kyseessä ei ole oman alan töitä, mutta se ei minua haittaa niiden ollessa muutenkin kiven alla opiskelija-aikataulujen vuoksi. Aleksin kanssa on paljon tulevaisuuden suunnitelmia, jotka hymyilyttää. Ollaan "kohta" oltu puoli vuotta yhdessä, hui. Niin se aika vain menee :D
Päätin myös, että alan viimein havitella mun yhtä isoa unelmaa, jotka oon jättänyt tarkoituksella vuosiksi vain omiin mietteisiini. Tästä sitten kerron ehkä enemmän kesän aikoihin :-) Vielä en koe olevani valmis kertomaan muille kuin lähimmille ihmisille, mistä on kyse. Olen kuitenkin tiedettävästi maailman huonoin ihminen pitämään salaisuuksia, joten saa nähdä mitä tästäkin tulee.. Mutta, tässä päälimmäisiä ajatuksia. Olo on todella hyvä ja varma tällä hetkellä tulevasta, mikä on ihanaa pitkään jatkunen stressikierteen jälkeen :-)
Palaillaan taas ja hei, ihanaa mennyttä Naistenpäivää kaikille supernaisille! :-)
